Istun kannon nokassa silmät kiinni ja kuuntelen koskea soljunaa. Avokki pakkaa kantorinkkaan esikoisen ja tauolta jääneet eväät. Tässä on kaikki, en muuttaisi mitään. Tai noh, ilman paarmoja kyllä pärjäisin.
Lyhykäisesti. Tästä kaikesta. Elämästä.
Kommentit
Lähetä kommentti