Lyhykäinen

Lääkäri lähettää pyynnön lisälabroille ennen vastaanottoa. Kuvantamustutkimuksen vastaus siis oletettavasti löytyy omakannasta. Sen lukeminen omatoimisesti kiinnostaa, vaan onkohan se viisasta.

Viikko alkaa suru-uutisilla. Voi elämä minkä taas teit.

Sunnuntait on parhaita. Ainoa miinus on se, et niitten jälkeen tulee maanantai.

Juhlitaan ystävien kymmenvuotista avioliittoa. Exän kanssa samassa pöydässä nostamme maljan. Omasta juhlapäivästämme täyttyy pian vuosikymmen. Niin moneen suuntaan voi maailma viedä.

Perjantaina toivoo ettei viikonloppuna olisi mitään erityistä ohjelmaa. Tietysti on.

Kolmas työpäivä ja loma on hailukka muisto. Kangastus ladatuista akuista.

Miksi vuodon täytyy yllättää aina silloin kun aamulla olet pukenut päällesi ne mukavimmat Victoria's Secretin alushousut.

Takaisin sorvin ääreen. Sallittehan että peittelen innostustani..

Sunnuntaihäät. Ilakointia maanantain aamunsarasteeseen. Mikä ihana syy aloittaa työviikko ylityövapaalla.

Esikoinen piti pohjoisesta. Me kaikki pidimme. Olimme yhdessä. Läsnä.

860km kahden pysähdyksen taktiikalla. Matkanteko sujuu 1-vuotiaalta sen verran hyvin, et kotiuduttua tekee mieli suunnitella jo uutta mökkireissua.

#eläkuinviimeistälomapäivää

Unettoman auringon alla nautin pullollisen Taivalkoskelaista olutta. Esikoinen istuu paljussa ja ihmettelee pihan poikki kulkevaa porotokkaa. Minä sitä miten hyvin hän jaksoi päivän kymppipatikassa.

Kolmenkympin helteellä puuton Riisitunturikin on pätsi.

Suurpetokeskus. En osaa päättää onko se hyvää työtä vai surullista. Talven karhunpojat tuntuvat viihtyvän.

Istun kannon nokassa silmät kiinni ja kuuntelen koskea soljunaa. Avokki pakkaa kantorinkkaan esikoisen ja tauolta jääneet eväät. Tässä on kaikki, en muuttaisi mitään. Tai noh, ilman paarmoja kyllä pärjäisin.

Teksti 365. Vuosi. Vuosi sitten aloittaessani tiesin osin missä olisin nyt. Ensi vuodesta en voi olla varma. Voin vain toivoa.

Monta sataa kilometriä kahdella pysäytyksellä. Pääosin lapsi nukkuu, aikuiset visailevat. Lopun edestä rallatellaan lastenlauluja.

Olen halunnut viedä hänet pohjoiseen. Kauan. Kauan ennen hänen syntymäänsä. Nyt olemme viimein matkalla.

Uskomatonta, ettei sillä ole väliä koska alkaa pakkaamaan. Auto ei koskaan ole valmiina aamun starttiin ennen puoltayötä.

Parisuhdepäivään kuuluu shoppailua, sushia ja 18 rataa minigolfia. Ja rökäletappio tottakai.

Hyvin suunniteltu ei ole lähellekään puoliksi tehty mitä pihan laittoon tulee. Mut onpahan nyt jotain suunniteltu ja oikein ammattimiehen avustuksella.

Naapurit kutsuivat itsensä extempore meille kylään. Istuttiin terdellä myöhään iltaan. Vara-avaimet on vaihdettu, elu nyt kai virallisesti bondataan.

Lankomiestä vaimoineen näkee kerran talvessa, kerran kesässä. Aina silloin miettii et pitäisi useammin.

Teippaaminen on tuskaisen hidasta hommaa. Mut kunnon suojateippausten jälkeen maalaus sujuu kuin tanssi.

Sen kerran kun ajattelit viimein kiinnittää eteisen hyllyt, ei kipsilevyruuveja löydy mistään. Eipä tietenkään.

Esikoisen isokummit. Minun kummini. Toivon uuden sukupolven kummisuhteisiin samanlaista kestävyyttä.

Olemme lomalla. Mikä vastustamaton mahdollisuus lähteä lapsetonna ystävän kanssa kaupunkiin lounaalle. Istua jokirantaan ja korjata kuohari. Ja viini. Keskellä aurinkoista kesäpäivää.

Pilvisenä päivänä matonpesupaikalla ei ole ruuhkaa. Innostutaan ja pestään mattoa puolensadan metrin eestä. Mankeli vääntää ne ripustuskuiviksi. Tokihan kauan odotettu sade alkaa juuri kun matot saadaan telineille kuivumaan.

Pitkästä aikaa ollaan aamusta iltaan esikoisen kanssa kaksin. Ihan vaan kotosalla. Bonuksena molemmat on hyvällä tuulella koko päivän.

Kun esikoinen on mennyt nukkumaan, tekevät vanhemmat peti-piknikin olohuoneen lattialle. Hyvää iltapalaa, huonoa TV-ohjelmaa. Sellaista on laatuaika.