Lyhykäinen

Pienempi itkee potentiaalista koliikkiaan. Isompi on mustasukkainen. Aamuyöstä räiskähdys paljastaa rikkoutuneen vesikannun. Tuloksena konsertti ja verijalkainen kissa. Yömme on farssi.

Huomasin kun hän laittoi kaulassani olevan medaljongin suuhunsa, tapaili sitä pienillä hampaillaan. Kielsin vaimeasti. Pian se oli lyttyyn purtu. Isoäitini antama, rakas ylioppilaslahja. Tuli harmitus - ja itku.

Anoppilan väki kaupungissa visiitillä. Taas syötiin hienosti kylpylässä. Esikoinenkin oli mallikkaasti.

Poistin facebookin puhelimeltani. Olen lomalla. Heidän kanssaan.

Miten rakastankaan kesäisen suon tuoksua ja retkieväitä. Esikoinen jaksoi riemastuttavan hyvin tarpoa pitkospuita. Lopun edestä matkusti uudessa rinkassaan. Miten nappi hankinta.

Pitkän matkan sukulaiset tietää illallista kaupungissa. Kolmella ruokalajilla. Kun kerrankin nähdään.

Sukujuhannus paketissa. Saunamökki siivottu. Aika hyvästellä aurinkoinen merenranta. Loman aloitus ei parempi voisi olla.

Meri-ilma ja hyvä ruoka ramasevat. Koko perhe nukkuu hyvin.

Kun rakastaa sadetta, ei juhannusaaton tuulinen ripsottelu harmita.

Aamuruuhkan riemastutravin asia; pieneen VW Poloon oli tungettu juhannuskoivupari. Takapää rehotti täynnä vihreää. Varret sojottivat kookkaahkon kuskin ohimon korkeudella. Kunhan vaan ei mitään sattuisi.

"Poiiiish, poiish..", känisee esikoinen kun hänet istutetaan kantorinkkaan. Pari kierrosta edesmenneen Partiovarusteen käytäviä ja ääni muuttuu kellossa: "Lisshää, lisshää." Lupaava vaeltajan alku.

Avokilla on autossani CD-missio. Pet shop boys disco versioina oli liikaa aamuherkille korvilleni.

Maanantain ylityövapaan piti olla ihanan rentouttava perhepäivä. Ei ihan. Mikään ei onnistu. Ja sitten töihinkään ei huvittaisi. Yllättäen onkin loman tarpeessa enemmän kuin aiemmin.

Kolme museota. Kolme ruokalajia. Yksi yö ja kaksi päivää ystävän kanssa. Äiti-kummitäti-viikonloppu on kiinnipitämisen arvoinen perinne.

Aurinkoinen Rauma on kaunis. Eteenkin kun lähtee  Wanhan Rauman sydämestä liikkeelle mummo-Tunturilla.

Pitäisi pakata. Työpäivän jälkeen ei jaksaisi. Pyykkiä on pestävä kun pakattavat on korissa.

Hän on oppinut puhaltamaan auringonkukkia. Riemuissaan esittelee miten haituvat leijailevat. Kerta toisensa jälkeen. Mummi ja ukki eivät olisi niin innoissaan voikukkakylvöstä. Vaan on hän niin suloinen ettei sitä tohdi kieltää.

Koiraystävä lähtee sateenkaarisillalle. Esikoinen silittää vakavana äidin poskea. Joskus äitikin on surullinen.

Herätessäni kuulen pisaroiden ropisten tanssivan peltikatolla. Avaan silmät ja näen mutruhuulisen pienen kiharapään tyynylläni. Maailmani ei voisi olla täydellisempi.

Maanantait on yleensä ankeita. Ei tällä kertaa.

Ukkin nimipäivä. Esikoinen nauttii kahden sukupolven aikuisten seurasta täysin rinnoin koko illan. Pullan, jäden ja keksin päälle syö vielä puuron. Kotona uni tulee heti.

Perhelauantai. Päivä jolloin ei ole mitään menoa. Teen lihan uunissa, avokki leipoo upean Brita-kakun. Näitä lisää.

Kolmas kerta lisääntymispolin ensikäynnillä. Tunnen itseni hankalaksi vänkääjäksi kun minua ei huvita edes lähteä yrittämään luomuna. Rohkaisen itseäni pitämään pääni; olenhan maksava asiakas isolla ämmällä.

Esikoinen lähti mummin ja ukin kanssa kesäteatteriin. Ilta Peppi Pitkätossun kanssa oli huisin jännä - pikkuiselle ja isovanhemmille. Kotiin tultiin hyvät muistot takataskussa.

Aamut ovat tahmeita. Niin kovin tahmeita. Liekö syynä sitten lähestyvä loma vai mikä.

Kun sarja alkaa taka-ajolla, jonka lopputulemana lapsi tavoitteellisesti riistetään äidiltään, ei jatko voi olla muuta kuin puoliahdistavan ja ahdistavan väkimaastoa. Ja silti koukuttava. Ahdistavalla tavalla. Ehkä toivoen että loppu olisi onnellinen. Tai edes parempi.

Kun aamulla ei ehdi meikata, on illalla vähemmän pois hinkattavaa.

Hyvässä seurassa pitkäkin ajomatka taittuu joutuisasti.

Paras ystävyys on sitä, että pitkänkin tauon jälkeen jatketaan siitä mihin lause viimeksi jäi.

Syntymän ja kuoleman hetkien ei tulisi kulkea lähekkäin. Käsittämättömän äärellä suru on sanaton. Ajatus omasta lapsettomuus-kokemuksesta tuntuu aivan mitättömältä.