Lyhykäinen

Rätinä ja ruudintuoksu kielivät alkavasta vuodesta. Uudesta 365 päivästä, jolloin kaikki on mahdollista. Se tulee opettamaan meitä, lempeällä otteella, kovalla kädellä. Tuokoon se tullessaan myös valoa ja täyttyviä toiveita. Opettakoon ymmärrystä, hyväksyntää ja armollisuutta.

Taas muistutan etten ensi kerralla venytä auton katsastusta viimeisiin päiviin. Todennäköisesti turhaan.

Loma tulee tarpeeseen. Kun valvoessani aamuyöllä istun hiljaa vessassa - kauan - tajuan kuinka valmis olenkaan.

Kuinka poikki voi kahdesta työpäivöstä olla.

Töitä on paljon, mutta kun niitä saa tehdä keskeytyksettä, niin kuormasta tulee inhimillinen.

Tapanin vieraat eivät tulleetkaan. Ei jäänyt harmittamaan. Parasta olla kotona.

Joulu on taikaa. Yhteistä aikaa. Huseerausta siellä täällä.

Aamulla kainaloisen kanssa avataan kalenteria. Esivalmistellaan ruokaa pitkässä yöpaidassa. Joululaulut soi, lapsi tanssi tip-tap-tip-tap. Kiireettömät hetket on parhaita.

Joulusiivous, paketit, kuusi. Yömyöhällä päästään kaksin saunaan. Rättipoikki puhtaisiin lakanoihin. Kaikki on valmista.

Tonttukierros ystävillä ja sukulaisilla. Kunpa kussakin paikassa voisi viivähtää kiireettä.

Enää en epäile. Nyt hän liikkuu. Vimmatusti. Olen hyvilläni.

Marinan joulupöytä on upea. Harmillista miten parhaat herkut on tänä vuonna kieltolistalla.

Uniongelmat on pirun tekosia. Koska tulet täysikuu ja päästät meidät piinasta.

Joulusiivouksen tekeminen 2-vuotiaan kanssa on kutakuinkin haasteellista.

Työntäyteistä viikkoa ei kannata aloittaa ilman aamukahvia. Se ei lupaa hyvää maanantaipäivään.

Perinteinen joulushoppailu kiireisimpänä viikonloppuna. Se kasvattaa luonnetta.

Kuusi on valittu ja kaadettu koko perheen voimin. Perinteistä.

Pienten lasten joulukirkkossa hän istuu hiljaa. Kuuntelee, katselee js tapailee mukamani virttä. Tänne päätän tulla joka vuosi hänen kanssaan.

Maltalainen joulupukki buukattu naapurista. "Sure. That's a new experience." Pukki on oikeassa.

Kolmatta päivää kotona kipeän lapsen kanssa. Sylitellään vaan. Pikkuhijaa alan kaivata vessakäyntiä itsekseni.

"Paijon paijon näppyöitä", hän sanoo. Niihän niitä on. Voihan pientä mususkaa.

Voihan entero. Nyt on talvi. Eikö sinun pitänyt laantua jo tältä vuodelta.

Tunsinko sen, pienen liikkeen. Olitko se sinä?

Viidettä kertaa toistan; "Tulisko rakas ystävällisesti nyt hammaspesulle? Reippaasti kun on jo myöhä." "Joo joo", saan vastaukseksi 2-vuotiaalta. Hämmennyn ja naurattaa. Mitä juuri tapahtui?

Yksi välipäivä töitä. Miten ilahduttava maanantaiolossa tajuta, että onkin perjantai.

Ksksi kaunista; kotimaa ja Finlandia-hymni.

Työpaikan pikkujoulu. Mekko päälle ja vatsa sisään. Kuinkahan moni kiinnittää siihen huomiota ettei lasissani ole viiniä.

Taloyhtiöiden kokoukset. Aina yhtä huvittavia. Aina yhtä rasittavia.

Zumba-tunti. Ekan vartin jälkeen ajattelen, ettei tähän pysty koko tuntia. Puolen tunnin jälkeen alkaa sujua.

Hän on niin innoissaan kalentereista, pienistä yllätysluukuista. Onnistuukohan yhden avaaminen päivässä vai löydänkö joku päivä innostuneen lapsen omatoimisesti kalenteri kädessään.

Joulukuun eka. Miten nopeasti tulitkaan.