Lähdin raksamitta taskussani mittailemaan naapurin roskiskatosta. Päädyin samalla ostamaan heidän kotitalouskompostorinsa. Täyden kompostin siirto ei ollutkaan ihan pikkujuttu.
Yö on farssi. Valvotaan lapsen tai kissojen agendalla. Aamu on tahmainen, kukaan ei jaksaisi nousta vaikka viimeinenkin torkku on soinut. Kuukautista pukkaa. Esikoisella räkä valuu, itkettää. Tästä päivän suunta lie ylöspäin.
Hei, löysin ensimmäisen harmaan. Se taipui pitkänä alas päälaen jakauksesta. Riemastuttavaa - alan vanheta ja viisastua, ajattelin. "Toi voi olla maalia", kuittasi ihastelemaan kutsuttu avokki. Aijaa..
Töiden jälkeen raahaudun rättinä kaupan kautta. Perjantai näkyy marketeissa. Pelastus koittaa lämpötiskillä, jossa hampparit makaa somasti kääreissään. Lämmin käärö korissa motivoi luovimaan listan läpi kassalle. Autossa palkitsen itseni - röyh.
Esikoisen päiväkodin ihka ensimmäinen kevätjuhla. Itkupotku ennen lähtöä ei luvannut hyvää. Mutta kun hoitotädit, kaverit ja äidit yhdistetään, ei voi olla kuin hauskaa. Eteenkin jos se kruunataan jätskillä.
Hyvin menneen kastetilaisuuden voimaannuttamana osallistuimme koko perheen voimin kummipojan konfirmaatioon. Kuljin kummipojan rinnalla alttarille. Esikoinenkin sai ensimmäisen siunauksen ehtoollisen yhteydessä. Puolitoista tuntinen sujui ilman suurempia. Ohoh.
Edellispäivä oli kansainvälinen sateenkaariperheiden päivä. Ahaa. Senkin luin jälkikäteen somesta. Olen puutteellinen alani edustaja useammassa suhteessa.
Proffanjuhlat Raatihuoneella. Eloisa tunnelma. Autoilulinjalla pääsee kartuttamaan sivustaseuraajan tarinoita. Eikä viinikään ollut niin erinomaista että kuljettana olo olisi alkanut harmittaan.
Valkolakkikansa katsoo ikkunasta haikeana. Sateenrakastaja ei jaksa harmistua. Keli on varustekysymys. Herkullinen vappupiknik on hauska retki olkkarin lattiallakin.