Lyhykäinen

#äitiyslaki

Lapsi nukkuu yöunia, avokki tulee töistä vasta parin tunnin päästä. Kämppäkään ei ole kaaos. Mulla on aidosti sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Lisään puita takkaan ja kuuntelen rätinää. Lapsi könyää alas sohvalta ja tuo palikkapelin. Osoittaa, että avaan. Voiko olla onnellisempaa hetkeä.

Mummi tarjosi aterian. Auton moottorin vikamerkkivalo sammui itsestään. Ah. Olen kerta kerralta vahvemmin sitä mieltä, et sunnuntait on kivoja.

Anoppilan porukka kylässä. Miten tarpeetonta onkaan hössöttää ja stressata. Ensivisiitin jälkeen seuraavaa saanee taas odottaa.

Kummipäivä. Ulkoilua, puussa kiipeilyä, pulkka ja avanto. Pitsan tekoa ja karkkiöverit. Mahtista.

Sinä päivänä kun erityisestibyrittää lähteä töistä ajoissa, jää ylitöihin. Ei varmaan pitäisi yrittää.

Joka päivä pysähdyn; miten mä rakastankaan tätä kotia.

Kosteat kahvinpurut leviävät roskiksesta yllättävän laajalle asuntoon kun kodissa on 1-vuotias.

Ikää 1v 7kk. Tänään, viikon unikoulun päätteeksi hän nukkui koko yön kellon soittoon asti.

Kaunis sunnuntai. Sisällä. Hän on taas tulossa kipeäksi.

Hiusrajaani ilmestyy herkästi rikki riosahtavia näppyjä. Hormonitoimintani on siis todistettavasti palautumassa.

Yksivuotias lottosi ensimmäisen kerran. Sohi onnen numerot paperiin. Huomenna jännätään onko tuuria pelissä vai rakkaudessa.

Haluaisin kyetä ylläpitämään jatkuvaa positiivisuutta. Haluaisin. Aikuisten oikeesti.

Ystävät. Kiitollisuus siitä, millainen onni onkaan käynyt.

Äini on tehnyt pihalle olympiatason pulkkamäen. Mummi valmisti hernarin ja pannukakun. Lumi on nuoskaantunut ja lumiukko rakentuu iltapäivän hämärissäkin helposti. Kyllä meidän työ- ja päiväkotilaisten kelpaa. Aito laskiastiistai pikakelauksella.

Takana uskomattoman rikkonainen yö. Nyt on aika uudelleen perehtyä unikoulun opetuksiin.

Sunnuntai. Ihana.

Syntymäpäivä. Sukulaisia ja ystäviä. Lapsi ei malta nukkua. Ensimmäiset kuukautistuntemukset tulevat ennakolla. Phuuh.

Perjantaisin voi kuvitella lähtevänsä töistä ajoissa. Ottavansa ylitöitä takaisin. Kuvitelmaksi jää.

Ensimmäinen blogin kautta tullut live-tapaaminen. Se on rajapyykki.

Uusi näkökulma on uusi mahdollisuus.

Se hetki kun huomataan, ettei työ olekaan selviö. Ajatusten kasailu kestää hetken.

Ihanaa jättää pieni aamulla hoitoon, kun hän vilkuttaa iloisena. Mummila tekee ihmeitä.

Kaunis talvipäivä kotona. Rakasta.

Lapsi tokeentuu. Mikä helpotus.

Kuume laskussa, crp nousussa. Viittä vaille vaaka vältytäänkö lastenklinikalta.

Kun kuume on niin korkea, ettei mittari suostu mittaamaan. Pelko toteutuu. Pienellä on keuhkokuume.