Lyhykäinen

Insemonaatio nro.6. Toivoon sekoittuu ripaus epäuskon sekaista puolipettymystä.

Kaksi follikkelia. Kaksi mahdollisuutta.

Maanantait ankeita. Aina.

Valtio säästää miljoonia, jos ei tarvitse selvää tulosta toista kertaa äänestää. Kiitos kaikille ehdokkaille keskustelusta ja näkemyksistä. Palataan niihin 6 vuoden päästä. Nyt nro 8 on yhteiskunnallisestikin vastuullinen valinta.

Astuin silmälasiliikkeeseen. Puolessa tunnissa oli päätetty uudet lasit ja kesän aurinkolasit vahvuuksilla. Yllätin itsenikin.

Veden laadun parantuminen täyttää avantosaunan. Laiturilla se näkyy veteenmeno- ja ylösnousu-lukutaidon vähäisyytenä.

Päivä ruotsinlaivalla. Yli 60 hoitotyön ammattilaista naisten ja lasten osastoilta. Lähentyminen pienin askelin on suuri asia.

Mususka sairastaa. Kotona, sylissä. Mutta ihailtavan reippaana.

Toiset päivät ovat pitkiä.

Maalämpöpumppua korjattiin 2 tuntia, eikä vikaa löytynyt. Harmi, vaikka lopputuloksena on toimiva pumppu. Syypää vain onnistuu piilottelemaan.

Pulkka on ihmeellinen. Aikuisetkin löytävät talven uudestaan.

Mususka sai tänään pulkan. Ai että oli kivaa kyytiä vaikka alkuu vähän ihmetytti. Äitikin innostui. Huomenna mennään mäkeen.

Loppuviikko. Viikonloppu. Lopulta tuntuu et on aika loppu.

Olen vapaaehtoisesti aikaistamassa työaamujani puolella tunnilla. Minä, joka en ole aamuihminen yhtään. Taidan olla vähän sekaisin.

Sosiaalipolitiikkaa. Enpä arvannut, että se voisi olla näin mielenkiintoista. Kas kas, ajat muuttuu Eskoseni.

Kun aamulla henkilökunnan parkkihallista ulos kävellessä ilmassa tuoksuu parkkisakko, ei iltapäivällä ikkunasta löytyvä lappu harmita niin paljon. Vituttaa se silti.

OP uutisissa. Kaksinkertaisia katevarauksia, tililtä häviävää rahaa. Ja seurauksena mobiilisovellus on aivan jumissa.

Yli kaksi vuotta ilman kuukautisia. Oi vuodoton periodi, jään kaipaamaan sinua.

Avanto saunalla on hiljaista. Kaupunki on asettanut rannan väliaikaiseen uintikieltoon. Rohkeat eivät kakkapöpöjä pelkää.

Nasta laudassa töistä kotiin. Silti yksivuotias seisoo viimeisenä lapsena päiväkodin pihalla. Jälleennäkemisen iloon sekoittuu pienen ihmisen itku hänen näkiessään äidin tulevan. Hämärtyvässä illassa sydäntä riipaisee.

Kummipoikani on täysi-ikäinen. Siis miten vanha oikein olenkaan?

Saharan autiomaassa on lunta. Ehkä olisi syytä olla huolissaan.

Lohduttava on tieto, että tehtyäni kätilön työtä 15 vuotta tiedän pystyväni siihen. Hormonilaskuissa surulliset asiat saavat aiempaa raskaamman sävyn. Jos olisin nuori kisälli, epäilisin jakasamistani pitkässä juoksussa.

On ihana kuunnella myrskyä jos voi tuudittautua siihen uskoon, ettei puhurista ole itselle potentiaalista vaaraa.

Ensimmäisen päiväkotiviikon saldona vatsatauti. Että näin.

Loppiainen. Jouluihminen luopuu kuusesta vasta Nuutin päivänä.

Eka työviikko takana. Melkein kuin pois ei olisi ollutkaan.

Mulla on Wilma-tunnukset. Hämmentävää.

Eka oikea hoitopäivä. Illalla oltiin väsyneitä molemmat.

Taas mennään rahan takii.

Kotikukkulan kylkeen kylän raketit näkyivät huonommin kuin vanhassa kodissa. Korkeajalkaiset lasit käsissämme seisoimme H-hetken pihamalla katselemassa naapuruston väriloistoa. Käsi kädessä. Vuoden päätteeksi tulimme yhteen lopputulemaan; me olemme pirun hyvä tiimi.