Lyhykäinen

Mennyt vuosi jää taa muistoineen ja tapahtumineen. Uusi kolkuttaa ovella. Osin tuntemattomana, uutta täynnä. Valmiina kohtaamaan siihen kohdistuvat odotukset.

Pieni tytöntyllerö hoidossa. Äitien toiveissa esikoisten elinikäinen ystävyys.

Vuoden viimeinen kerta avantosaunalla. Pulinaa ja pulputusta. Olo on zen. Selviö on maksaa jäsenmaksu seuraavallekin vuodelle.

Kyläputkessä kuopuskummitytön perhe. Kestitseminen alkaa sujua rutiinilla.

Helsingin sukulaisten välipäivä-jouluun sekoittuu tapaamisen iloa ja poissaolon pettymystä.

Tapanina alkaa tulla jouluruokaähky. Klassista.

Jouluaamu. Hitaasti uusissa pyjamissa. Parhautta.

Sukujoulu meidän katon alla. Laulua, naurua, ruokaa ja pukkikin. Joululuyönä lapsen nukkuessa aikuiset kaivaa esiin lahjaksi tulleen lautapelin ja pian onkin aamuyö.

Aaton aatto. Mummilassa kinkkuvoileipää ja kuusen koristelua. Kynttilät hautuumaalle. Ei pettymystä ilman suuren odotusta - ja toisin päin. Tervantuoksuinen joulusauna lievittää lämmöllään päivän surulliset uutiset.

Kummilasten perheitä kylässä. Long time, no see. Ihanaa istua ja jutustella. Keittää glögit ja ojentaa paketit.

Joulukuusi on kotiutunut. Kaksilatvainen komistus näytti metsässä hyvältä. Sisällä koristeluun tarvitaan tikkaat.

Joulun ruokakaupoissa ajoissa ja keskellä päivää. Varsin siedettävä kokemus.

Aamupäivä päiväkodissa, iltapäivä äidin töissä. Melko jännää pienelle tytölle.

Kun olet niin ajatuksissasi, ettet ehdi paketoinnin lomassa huomata kissan syövän lahjanarua. Ruoskit itseäsi kun vatsanpurut "yllättävät" kissaherran. Kunhan narut poistuvat ylä- tai alakautta, niin jatkossa (aina, ikuisesti) lupaat olla huolellisempi. Taas.

Yksivuotias ei jaksa katsoa televisiosta piirrettyjä, mutta hän seuraa silmä kovana kun Joonas Nordman esittää Hjallis Harkimoa. Pitääkö olla huolissaan?

Tupa täynnä uuden kodin juhlijoita. Miten yksinkertaiset järjestelyt saavatkin aikaan moninkertaisen stressin.. Mut saavutuksena; kaikki muuttolaatikot oli purettu tuntia ennen vastaanottoa. Rok rok!

Naurettavassa laihtumisessa on se hyvä puoli, että pakkasen tullen farkkuleggareiden alle mahtuu veijot.

Toinen tutustuminen päiväkotiin. Saas nähdä miten pienoisemme pyörii isompien jaloissa. Onneksi on pari pientä kaveria. Tuntuvat tykkäävän toisistaan. Nuo puhumattomat.

Avantosaunassa joukko kirkasäänisiä Lucia-neitoja. Mieleenpainuva, seesteinen kokemus saunan hämärässä.

Kahden päivän peräkkäinen lumisade. Kun toinen pihanurkka puhdistuu, toiseen lunta lisää kasautuu. Jos sama jatkuu, saattaa omakotiasuja melko ripeästikin kyllääntyä kolaushommista.

Tutustuminen päiväkotiin. Sekoitus innostuneisuutta ja haikeutta.

Kun saunasta viimein irtoaa kunnon löylyt, en voi olla myhäilemättä.

Potentiaali uusi perheenjäsen. 2-vuotias kodinvaihtaja. En tiedä ketä jännittää eniten. Kissoja, tulokasta vai omistajia.

Herätys ovikelloon ja 10 min päästä minä ja esikoinen olemme ulkovaatteissa tyhjentämässä varastoa. Ammattitimpuri on todellinen asiakaspalvelija. Päivällä juodaan kahvit, eikä juttu meinaa millään loppua.

#hymynaama. Ovulaatiokipu, inseminaatio ja parasta spermaa ikinä. Toiveet on taas korkealla. Realistillakin.

Suomi sata. Onnea kaunein ikäneitomme!

Itsenäisyyspäivän etkot. Kynttilät on sytytetty sukumme veteraanien haudalle. Kerään miespisteitä huoltamalla maalämpöpumpun, iv-koneen ja asentamalla keittiön hyllyn. Tasapainon vuoksi leivon yötä myöden huomista juhlaa varten.

Kaksi arkipäivää ennen 100-vuotispyhää. Nyt saisi LH-plussata.

Kun päiväblogi alkaa roikkua, on asiaan tarttuminen nahkeaa.

Asetin deadlinen muuttolaatikoille. Kutsuin väkeä kylään kahden viikon päästä. Huh. Itteäkin oikein jännittää onko koti valmis.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku. Follikkeliultrassa lupaava vaste. Ne jo riittää joulun ensimmäisiksi lahjoiksi.