Lyhykäinen

Olen pulikoinut kylpylässä. Kävellyt koroilla, nauranut ja syönyt liikaa. Unohtanut joulupaketin. On mulla kuvat työkaverit. Töihinpaluusta tuli astetta helpompaa.

Lukukauden viimeinen taaperojumppa. Loppukaneetiksi mehua ja pipareita. Esikoinen on aivan pähkinöinä.

Vanha koti jäi tip-top. Parin päivän jälkeen saan tiedon et kiuas on rikki. Eikä..! Auto ei käynnisty pihasta. Eikä..!!

Me aamu-uniset - minä ja esikoinen - heräsimme klo 6. Tai nousimme silloin, itse heräsin ennen viittä.. Aamupäivällä pikkarainen jo nukkuu päikkäreitä toista tuntia. Voisimpa itsekin.

Kun avantosaunalla luetaan vakkariksi, saa näköjään yhä useammin ahtaassa pukkarissa tilavan päätykopin.

Kyllä yksivuotiaskin tietää missä on joulupiparipurkki.

Kierrän viimeisen kerran vanhassa kodissa, joka oli turvasatamani kolmanneksen elämästäni. Koti-ikävä häivähtää rinnassa. Haikeudesta kostein silmin irrotan avaimen nipustani. "Kun aika on" <3

Toiveet pikkusisaruksesta ajavat karille. Apea tunnelma. Surettaa. Lannistuminen kestää hetken. Ylihuomenna uuteen nousuun.

Siivotaan, siivotaan. Puunatasn vanhaa kotia kuin viimeistä päivää. Vaihdetaan ne lamput ja korjataan ne saranat, jotka ovat jo vuoden odottaneet vuoroaan.

Istun tavarameressä. Valtava urakka takana. Toinen vielä edessä. Turnausväsymys.

Mistä tätä tavaraa oikein riittää. Ja mihin ihmeeseen se kohta enää mahtuu.

Kodin ikkunat on laskettu. Nyt voi hyvillä mielin vetäytyä vuoteeseen uudessa makkarissa.

Jos olisin tiennyt mikä härdelli voi syntyä yhden kirjahyllyn siirrosta, olisin jättänyt ostamatta. Onni on sitkeät, voimakkaat ystävät.

Ukki tulee peräkärryllä ja ottaa ohjat painavien tavaroiden kannossa. Ärsyttävää. Ja semisti ärsyttävämpää että oikeessa hän on.

Muuttoa, muuttoa.

Neuvola. Hän on kasvanut. Hitaasti, mutta varmasti. Mikä helpotus.

Tiistai toivoa täynnä.. .. et muutto edistyy. Ja hiljalleen pitää paikkaansa.

Viimeinen viimeistelytimpuri. Joko nyt tulisi valmista?

Isänpäivä. Meillä askarrellaan ukkille. Tänäkään vuonna en sitä suuremmin mieti. Ehkä joskus sitten.

Tonttu-uinnit. Ehkä joskus vielä uin kilpaa. Voittaakseni itseni.

Taas mennään suurin toivein seuraavat kaksi viikkoa. Uskaltaako sitä sanoa ääneenkään. Jos taika särkyy?

Käyttöönottotarkastus, lopputarkastus. Projekti alkaa olla maalissa. Uskomatonta. Onnenpäivä.

Kun timpuri lupaa tulla, eikä tule. Aina vaan jaksat olla vähän yllättynyt. Lähinnä kuitenkin kyllästynyt.

Opin uuden taidon; nauhoittamaan kipsilevysaumoja. Ei huono.

Liikaa tehtäviä, liian vähän aikaa  Kaikki tuntuu olevan levällään.

Kotimatkalla on ikävä kotiin. Ihana yhtälö.

Ystävät kokoontuu yhteen yökyläillen. Vuorokausi puhdasta terapiaa.

Yksivuotias ja tähtivanhemmuuden hetki; Kupillinen kermakahvia Ratian puuarkussa valuu ja leviää kiitettävästi kun arkkua hädissään koittaa pyyhkiä puhtaaksi.

Mykkäkoulun kohdalka olen meidän perheen mies; Ei koe sitä rangaistuksena, vaan levähdyksenä. Saa rauhassa olla aatoksissaan.

Hän kävelee <3 Huterasti muutaman askeleeb, mutta ajatuksissaan ilman tukea.